SLEY ja Gladiolus

Juhannus lähestyy ja parin viikon päästä onkin SLEY:n kesäjuhlat Turussa ja Mikaelin kirkossa. Itsekin olen mukana opetustehtävissä. Minulla ei ole juuri juuria SLEY:ssä, mutta vuosien mittaan olen ihastunut heidän juttuihinsa. SLEY on tosi hyvä järjestö ja tästä hyvänä todisteena on Maata Näkyvissä festivaalit, jotka ovat nuorten suurin gospeltapahtuma koko Pohjoismaissa!

SLEY julkaisee verkkojulkaisua, jossa on minultakin yksi juttu - kirja-arvostelu juutalaisten nootittamasta Uudesta Testamentista. Gladiolus löytyy täältä. Käyppä lueskelemassa.

Vaativa käsky ristin kantamisesta

Tällä viikolla kirkoissa saarnataan jakeista Matt. 16:24–27. Kirjoitan tähän taas saarnanjuuria viikon aiheesta. Nostan esiin joitain itseäni puhuttelevia kohtia, pohdin vapaasti mitä Jeesus meille sanoo ja kompuroin erilaisissa tulkinnoissa. Viikon evankeliumissa Jeesus esittää kovia vaatimuksia. Opetuslapset eivät vain passiivisesti katsele ristillä kuolevaa Jeesusta, vaan hän kutsuu heidät ristintielle. Nyt ei ole kyse mistään passiivisesta uskosta vaan niin kuin Jeesus sanoo viimeisellä tuomiolla ”hän maksaa jokaiselle tämän tekojensa mukaan.” Nämä Jeesuksen sanat ovat hyvin vaikeita ja varmasti niistä on kuultu mitä mielenkiintoisimpia selityksiä pitkin Suomen maata viime sunnuntaina.

”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi.”

Kun 17-vuotiaana nuorukaisena luin Matteuksen evankeliumin, niin tällaiset kohdat tekivät minuun vaikutuksen. Juuri tällaisten vaatimusten, ehdottomien käskyjen vuoksi Jeesuksesta tulee niin kiehtova. Miten hän voi sanoa näin? Onko Jeesus arvokkaampi, tärkeämpi ja keskeisempi kuin minun elämäni, kuin minun persoonani, kuin minun vanhempani, perheeni, vaimoni, lapseni, ystäväni, suojaverkostoni ja työpaikkani? Tämä Jeesuksen ehdottomuus luo paradoksaalisesti turvaa. Jeesuksen käskyjen vaativuus perustuu juuri hänen omaan arvovaltaansa.

Ei ole mikään ihme, että juuri ennen näitä Jeesuksen vaativia sanoja hänen seuraamisestaan, Pietari on tehnyt kuuluisan tunnustuksensa, Matt. 16:16: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Jos Jeesus on Herra, niin silloin Pietari ja kaikki muutkin opetuslapset seuratkoon häntä mukisematta. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä ehdottomasti. Hän ei ole tarjoamassa meille yhtä hyvää hengellistä tietä tai vaihtoehtoa muiden hyvien joukossa. Jeesuksen käskyissä kuuluu absoluuttisuus, totuus ja lopunajan vakavuus. Hän jyrisee Kapernaumille, Betsaidalle ja Korasinille: ”jos teidän kaduillanne tehdyt teot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäänkin.” ”Totisesti Sodoma pääsee tuomiopäivänä helpommalla kuin se.” Se, miten ihmiset, miten kaupunki suhtautui Jeesuksen sanomaan, Jeesukseen, ratkaisee sen aseman tuomiopäivänä. Näissä kohdissa Jeesus on kaukana lempeästä herrasta, joka päästää kaikki taivaaseen.

Luterilaisuudessa käskyihin on usein suhtauduttu kielteisesti. Kuitenkin käskyissä voi nähdä jotain todella hienoa. Opetuslapset olivat keskellä Galilean järveä yöllä myrskyssä (Matt. 14). Yhtäkkiä aaltojen päällä kävelee Jeesus. Opetuslapset pelästyvät, luulevat näkevänsä aaveen. Silloin Jeesus rauhoittelee heitä, ”Minä tässä olen, älkää pelätkö.” Pietari, opetuslasten edustajana, sanoo Jeesukselle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule”, sanoo Jeesus, ja niin Pietari kävelee veden päällä. Juuri tämän vuoksi minäkin mielelläni sanon Jeesukselle, käske minua. Käske minua tekemään jotain, mitä en voi tehdä ilman sinun apuasi – käske minua niin kuin vuorisaarnassa. Käske minua seuraamaan sinua silloin kun se näyttää aivan mahdottomalta, silloinkin, kun sen hintana on oman itseni kadottaminen. Herra, jos sinä todella olet se, joka olet, niin käske minua. Sitten seuraan, meni syteen tai saveen. Kun uppoan, huudan niin kuin Pietari: ”Herra, pelasta minut!” Matt. 14:30. Käskyäsi totellen ymmärrän, kuka sinä todella olet. Tämän Pietarin vesikävelyn ja uppoamisen suorana seurauksena Jeesuksen olemus tuli koko veneväelle selväksi: Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” Matt. 14:33.

Jeesus käskeköön minua ja sinua jatkuvasti.

Ristin kantaminen

Jeesus ei käske meitä kaikkia kävelemään veden päällä, mutta hän käskee meitä kaikkia seuraamaan häntä, kieltämään itsemme ja kantamaan ristiämme. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Jeesuksen käsky tarkoittaa, että opetuslapsi joutuu kieltämään totaalisesti oman egonsa, kaikki toiveensa, suunnitelmansa, kaikki turvarakenteet. Painottaakseen tätä asiaa Jeesus vertaa opetuslapsen tietä ristin kantamiseen. Yksi arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista, John P. Meier, kirjoittaa Jeesuksen shokeeraavista sanoista näin:

”No more horrific and disgusting symbol for having to bid farewell to one’s whole life (including one’s property and means of support), to one’s whole past (with all of one’s family ties), and to one’s whole future (with all its plans and projects), could be imagined by a 1st-century Palestinian Jew, who was all too familiar with this type of execution. The complete loss of control over one’s life (indeed, even over one’s bodily functions in public) was made all the more terrifying by the shame and mockery that accompanied this slow and painful death.” (Meier, A Marginal Jew, Vol. III, 64).

Ristin kantaminen kuuluu teloitustielle. Kuolemaan tuomitut, ihmisten ja yhteiskunnan hylkäämät roistot ja kapinalliset joutuivat kantamaan ristiään teloituspaikalle. Tuolla tiellä heidät riisuttiin kaikesta arvokkuudesta ja kunniasta – myös vaatteista. He olivat alasti. Heistä tuli täydellisiä hylkiöitä. Tiedämme, että ristikuolema koostui kolmesta osasta: 1) Ruoskinta. 2) Ristin poikkipuun kantaminen teloituspaikalle. 3) Ristiinnaulitseminen ja kuolema.  Ehkä juuri tällä tiellä, seuraten Jeesusta mahdottomissa paikoissa, huudamme ”Herra, pelasta minut!” Juuri ristin tiellä taistellen seurakunta jatkuvasti polvistuu Jeesuksen eteen ja tunnustaa: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Kuule, näe ja löydä

Jeesus kysyy haluamme lähteä tuolle tielle. Ei kukaan ole niin hullu, että haluaisi lähteä ristin tielle ilman todella hyviä syitä. Jeesus kysyy halua: jos ”joku haluaa kulkea minun jäljessäni.” Halu kohdistuu Jeesukseen. Näemmekö hänessä jotain niin mittaamattoman arvokasta, niin pohjattoman velvoittavaa ja pakottavaa, että vaikka hän astuisi ristin tielle, niin me haluamme tulla hänen perässään? Jeesus kertoo, että taivasten valtakunta on kuin maahan kätketty aarre, kuin helmi. Mies myi iloissaan kaiken ja osti itselleen äkkiä tuon pellon saadakseen siellä lepäävän aarteen, Matt. 13:44-45. Ihminen, joka on iloissaan valmis tällaisiin uhrauksiin, on todella löytänyt jotain käsittämättömän arvokasta Jeesuksessa ja hänen sanomassaan. Jeesus sanoo ”autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! Totisesti: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” Matt. 13:16-17. Oletko sinä nähnyt ja kuullut?

Apostoleissa ja alkukristittyjen elämässä näkyy tällainen pohjaton valmius uhrauksiin Jeesuksen tähden. Paavali kirjoittaa, että ”pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil. 3:8. Marttyyri ja piispa Ignatios, joka kuoli Roomassa 117, kirjoittaa Rooman seurakunnalle kirjeen ollessaan matkalla ja vangittuna teloitustaan varten:

”Tuli ja risti, petojen parvet, luiden hajottaminen, Perkeleen pahat iskut – kaikki tämä tulkoon osakseni, kunhan vain pääsen osalliseksi Jeesuksesta Kristuksesta. Minua eivät vähääkään hyödytä maan ääret eivätkä tämän maailman valtakunnat. Mieluummin minä kuolen ja pääsen näin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen kuin hallitsen maan ääriä. Häntä minä etsin, häntä joka on puolestani kuollut. Häneen kohdistuu haluni, meidän tähtemme ylösnousseeseen… Minun rakkauteni on ristiinnaulittu eikä minussa ole tulta, joka etsisi aineellisuutta ruoakseen. Päinvastoin minussa on elävä vesi, joka puhuu, ja se sanoo sydämessäni: Isän tykö! En ole mieltynyt katoavaan ruokaan enkä tämän elämän nautintoihin. Tahdon Jumalan leipää, nimittäin Jeesuksen Kristuksen lihaa, hänen joka on Daavidin siemenestä, ja ruoakseni tahdon hänen vertansa, nimittäin katoamatonta rakkautta.” Ign. Room. 5:3, 6:1, 7:2-3.

Huoatkaa, kuinka Ignatios puhuu Halustaan Kristukseen. Kaikki tuon piispan Halu kohdistuu Kristukseen. Näyttää siltä, että nuo Jeesuksen sanat, joita päivän evankeliumitekstissä luetaan, ovat vaikuttaneet Ignatiokseen syvästi. Ignatios on myös todella sakramentaalinen – hän puhuu vedestä ja Kristuksen lihasta ja verestä, jota hän Haluaa syödä. Jokainen ymmärtää, että tässä piispa käsittelee kaste- ja ehtoollisteologiaa. Ignatiokselle, tuolle pyhälle piispalle, Kristus ei ollut kaukainen ajatus, vaan todella läheinen, rakas ja vetoava.

Monien kristittyjen kyvyttömyys uhrata mitään Kristuksen tähden perustuu siihen, että he eivät ole löytäneet Kristuksessa mitään käsittämättömän arvokasta ja rakasta – he eivät janoa Kristuksen, Daavidin pojan verta ja lihaa, hänen ”katoamatonta rakkauttaan.” Heidän sydämessään Pyhä Henki ei huuda: ”Isän tykö!” Paavali kirjoittaa tästäkin: ”Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.” Fil. 3:18.

Varmasti seurakunnat tarvitsevat tänään Ignatioksen kaltaisia piispoja ja pappeja, joilla on sammumaton Halu Kristuksen luo. Sytyttäköön Jumala meissä tämän Halun ja rakkauden, silloin uhraamme kaiken ilomielin. Ainoastaan ristintie avaa ovet ikuiseen iloon. Tuollaisten piispojen uskonaskelilla on sama efekti kuin Pietarin askelilla vetten päällä. Silloin kaikki katseet kohdistuvat Jeesukseen ja koko joukko, koko veneen miehistö, seurakuntalaiset, ”polvistuvat hänen eteensä ja sanovat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Kolme on yksi. Monta jäsentä, yksin ruumis.

Tässä vähän saarnanjuurta tämän viikon aiheesta eli Pyhästä kolminaisuudesta.

Tämän viikon evankeliumin on Jeesuksen kuuluisa lähetyskäsky, Matt. 28:16-20. Jeesuksen viimeiset sanat, ”ja katso: minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, jäävät meidän mieliin. Jeesuksen sanat kertovat, että vaikka hän nousee taivaisiin, Jumalan oikealle puolelle, niin silti hän jää meidän luo. Hän on täällä veljiensä ja siskojensa rinnalla niin kuin hän on taivaissa Isän oikealla puolella. Jumala on kaikkivaltias. Hän asuu kunniassa ja pyhyydessä, taivaiden taivaat eivät riitä hänelle asuinsijaksi, mutta silti hän laskeutuu murtuneiden ja särkyneiden luo. Evankeliumit kertovat paljon siitä, että Jeesuksen täytyy olla jatkuvasti Isän luona, ja Poika puhuu vain sitä, mitä Isä hänelle puhuttavaksi antaa ja että niin kuin Isä tekee lakkaamatta töitä, niin myös Poika tekee jatkuvasti taivaan Isän töitä maailmassa. Isän ja Pojan yhteys on todella läheinen ja Jeesus sanookin, ”joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” ja ”Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.”

Viikon evankeliumiteksti mainitsee kolmiyhteisen Jumalan – kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tässä itsekkäässä maailmassa ihmiset keskittyvät toisenlaiseen kolminaisuusoppiin: ”minä, minun ja minulle.” Kirjoituksissa meille annetaan valtava käsky: ”olkaa täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isänne on täydellinen”, ”pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan te hänen rakkaita lapsiaan”, Matt. 5-7; Ef. 5:1. Jumala asetetaan meille käytännön esikuvaksi – eräs pappi huomautti, että UT:ssa kolminaisuuden persoonat eivät koskaan korota itseään, omaa persoonaansa, vaan aina toinen toisiaan. Isä sanoo Pojalleen, ”sinä olet minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Isä viittaa Poikaansa ja sanoo meille ”kuulkaa häntä.” Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa Kristusta, ja Pyhä Henki ei puhu mitään omissa nimissään, vaan ainoastaan sen, mitä hän saa Jeesukselta. Jeesus taas puhuu vain sen, mitä hän saa Isältä. Jeesus johdattaa meidät Isän Jumalan luo. Jeesus lupaa omilleen Hengen ja puhaltaa Hengen opetuslasten ylle. Voitaisiin sanoa, että kukaan ei toteuta kultaista sääntöä – rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – yhtä mallikkaasti kuin kolmiyhteinen Jumala. Nuo persoonat arvostavat, kirkastavat, korottavat ja rakastavat toisiaan niin kuin itseään. Hän on yksi kolmiyhteinen.

Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on meidän uskontunnustuksen ytimessä, mutta nyt se pitäisi saada myös meidän arkeen, meidän elämään ja keskinäisiin ihmissuhteisiin. Jos isä, poika ja äiti rakastaisivat toisiaan niin kuin pyhä kolminaisuus, niin perhe-elämästä tulisi yhtä paratiisia. Kukin persoona, perheen jäsen, arvostaisi, palvelisi ja korostaisi toisen persoonan merkitystä ja arvoa. Perhesurmien Suomessa tiedämme, että perheet eivät täällä loista taivaallisessa, uhrautuvassa rakkaudessa niin kuin Pyhä Kolminaisuus.

Taivaassa ei ole joukkoa keskenään kunniasta kilpailevia jumaluuksia. Taivaassa ei ole jumalien kaaosta, vaan siellä on rauhaa, rakkautta ja ykseyttä. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on valtava rakkauden malli Jumalan lapsille. Kolmiyhteisen Jumalan ykseys on selvä malli kristittyjen ykseydelle ja kirkon ykseydelle. Näin sanoo Jeesus: ”Minä rukoilen, että kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jeesus vielä jatkaa, että meille on annettu Jumalan kirkkaus ja erikoissiunaus juuri siksi, että todella olisimme yhtä, niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä: ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä.” Joh. 17:21-22. Maailma on täynnä kristillisiä kirkkokuntia, lahkoja ja järjestöjä, jotka ovat kovasti toistensa kanssa eri mieltä. Monet kristityt eivät suostu edes tunnustamaan toisia kristityiksi. Kristikunta uskoo UT:n pohjalta olevansa Kristuksen ruumis maan päällä, Jumalan kuva. Millaisen kuvan Jumalasta keskenään riitelevät seurakunnat antavat? Meidän todella pitäisi nöyrtyä ja suunnata katseemme Jumalaan, kolmiyhteiseen pyhään. Olemmeko me hänen edustava kuvansa? Paholaisen nimi on Raamatussa diabolos. Se tarkoittaa erilleen heittäjää. Kolmiyhteinen Jumala johtaa meitä kohti ykseyttä. Nöyrrymmekö sille tielle? Uskallammeko astua sille tielle? Haluammeko olla Jumalan kuva maailmassa?

Jumalan tunteminen, Jeesuksen tunteminen, sen pitäisi koko ajan olla johtamassa meitä kohti todellista ykseyttä kaikkien Kristuksen opetuslasten kanssa kaikkien kansojen keskuudessa. Meidät kristityt, jotka on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidän jotka on otettu Jeesuksen opetuslapsiksi, meidän tulisi koko ajan olla yhtä ja pitää yhtä, niin kuin kolmiyhteinen Jumala on yksi. Paavali perusti monia seurakuntia, hänen kauttaan maailmaan syntyi lukuisia kristittyjä eri kansoista. He puhuivat eri kieliä, heillä oli erilaiset taustat, eri koulutukset, eri asemat yhteiskunnassa, mutta silti Paavali opettaa, että ”on vain yksi ruumis ja yksi Henki.” ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!” Ef. 4:4-6. Vaikka me olemme erilaisia, siitä huolimatta, niin kuin kolmiyhteinen Jumala on yksi, jakamaton, niin hänen kirkkonsa on yksi. Poika johtaa meitä vääjäämättä Isän luo ja hän puhuu meille Hengestä. Henki taas jatkuvasti kirkastaa Kristusta ja opettaa meidät huutamaan ”Abba, Isä!”

Ei ole sattumaa, että ensimmäinen selvä maininta Jumalan kolmiyhteydestä löytyy juuri Jeesuksen lähetyskäskystä. Meidät lähetetään evankelioimaan kaikki kansat, kaikki erilaiset kulttuurit ja ihmisryhmät, mutta silti Jeesuksen opetuslasten ykseys säilyy kolmiyhteisen Jumalan luonteen mukaisesti.

Lopuksi palataan Jeesuksen viimeisiin sanoihin Matteuksen evankeliumissa: ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Juutalaisessa ajattelussa ”Minä olen”, ani huu, ego eimi, on usein kiertoilmaisu Jumalan pyhimmälle nimelle. Näin ollen Jeesus sanoo, Jumala on teidän kanssanne. Minä-olen tuo mieleen Mooseksen joka eräällä vuorella kohtasi Jumalan palavassa pensaassa. Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se, joka olen.” Jumala sanoi Moosekselle, että hänen on sanottava israelilaisille, että ”Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne”, 2. Moos. 3:14. Nyt toisella vuorella Jeesus, ”minä-olen” lähettää meidät evankelioimaan koko maailman.

Jeesus ei ainoastaan yksin lupaa olla meidän kanssamme, vaan hän lupaa, että Jumala, yksi ja jakamaton ”minä-olen” on meidän kanssamme. Jeesus sanoo, ”jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen”, Joh. 14. Jeesus ei jää yksin meidän luo, vaan hän tulee Isän kanssa täynnä Pyhää Henkeä. Koko kolmiyhteinen Jumala jää meidän luo asumaan.