perjantai 30. toukokuuta 2008

Pahana miehenä Sakkeuksen kaveri

Huhhuh mikä viikko. Aika paljon on tullut laulettua suvivirttä:) Meillä on aikalailla kevätpäättäjäistunnelma myös työpaikalla. Kesä on aika erilaista aikaa kun vaikka kevät.
Todistusten jako ja sen sellaista.

Tänään aamulla pidin kolmen koulun yhteisen kevätkauden päätosjumalanpalveluksen. Kirkko oli tupaten täynnä nuoria. Se on aina niiiin piristävää ja kivaa nähdä oppilaiden joukossa entisiä ja tulevia riparilaisiani. Puhuin nuorukaisille Sakkeuksesta ja laitan tähän pääpointtejani, mitä aiheesta ajattelen ja puhuin (suurinpiirtein). Tekstinä oli siis Luuk 19:1 - 10. Se kertoo Sakkeuksesta, eli siistä pahasta miehestä, joka juoksi ja kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jotenkin voin nähdä itseni tällä hetkellä niin Sakkeuksen asemassa. Minäkin olen paha mies ja etsin kuumeisesti Jeesusta - ajattelivatpa muut mitä tahansa.

puhe runko jossain muodossa:
1) Paha mies. Tämä Raamatun kertomus on varmaan meille kaikille edes jotenkin tuttu. On helppo muistaa se kääpiömäisen pieni, mutta sisukas mies, joka kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulki ihmisjoukon saartamana. Tämän miehen nimi oli Sakkeus. Hän oli erityinen mies. Hän oli alimittainen, ja hän oli halveksittujen publikaanien esimies, hän oli myös hyvin rikas. Hän oli ihmisten mielestä paha mies. Häntä sanottiin syntiseksi.

2) Valinta. Monta kertaa me ihmiset ollaan kaikenlaisten rajojen kahleissa. Olemme olosuhteiden vankeja. Ajattelemme, että koska minä olen sellainen ja tällainen onneton, niin minulle ei voi käydä näin ja noin onnellisesti. Itse ainakin muistan sen, että kun koulussa pelattiin jalkapalloa, niin olin aina yksi niistä viimeisistä, jotka haluttiin omaan joukkueeseen. Muut ihmiset ajattelivat Sakkeuksesta vähän sillä lailla, että hän on se tyyppi, jonka kanssa Jeesus ei haluaisi olla missään tekemisissä. Kuitenkin, kaikista ihmisistä Jeesus halusi tulla aterialle juuri Sakkeuksen kotiin. Jeesus yllätti kaikki. Sakkeuskaan ei varmaan ollut uskoa korviaan, silmiään. Muut ihmiset kyselivät hämillään: ’kuinka hän otti majapaikakseen syntisen miehen kodin?’

3) Liikkeessä sattuu ja tapahtuu. Fyysikot ovat monta kertaa viisaita miehiä ja naisia. Albert Einstein, joka keksi suhteellisuusteorian, on yksi sellainen. Hän kirjoitti kerran kirjeen pojalleen, ja tuohon kirjeeseen hän laittoi hyvän elämän ohjeen: ’elämä on kuin pyörällä ajamista. Pysyäksesi pystyssä, sinun on pysyttävä liikkeessä.’ Mielestäni tämä on juuri näin. Aina pitää olla toiveita ja unelmia, joita kohti ollaan menossa. Silloin elämä toimii, ja silloin siinä on jännitystä ja haasteita. Luulen, että tuo Sakkeus oli vähän tuollainen kaveri, että hän oli aina sopivasti liikkeessä. Hän uskalsi unelmoida, hän uskalsi elää. Sakkeus toivoi näkevänsä Jeesuksen, ja sen takia hän juoksi ja kiipesi sinne puuhun. Tuskin hän kuitenkaan edes villeimmissä toiveissaan oli uskaltanut toivoa, että tämä Jeesus haluaisi tulla hänen luo aterialle. Hänen luo – kaikkien hyvien ihmisten sijasta – juuri hänen luo.

4) Katso ongelmien yli. Sakkeuksen toiveen toteutumisen edessä oli kuitenkin ongelma tai monta ongelmaa. Ongelma johtui siitä, että hän oli liian lyhyt, ja ongelmana oli se, että hän jäi normaalimittaisten ihmisten selän taakse. Hän jäi heidän jalkoihin. Sakkeus ei kuitenkaan jäänyt tuijottamaan ongelmiaan eli muiden ihmisten selkiä, vaan hän kiipesi sinne puuhun ja katseli ongelmiensa yli. Tällä tavalla Raamatussa meitä kehotetaan katsomaan ongelmiemme yli eli kiinnittämään katseemme Jeesukseen.

5) Muutos. Meidänkään ei kannata tuijottaa epätoivoisina tai vihaisina meidän ongelmiamme, kun ne peittävät meiltä näköyhteyden. Jos me vain katsomme ongelmiimme, niin meistä tulee vihaisia ja surullisia ihmisiä. Kun me taas katsomme Jeesukseen, niin tapahtuu jotain ihmeellistä. Jeesus kutsuu ihmisiä vaikeista olosuhteista, ja hän saa muutettua roistot rehellisiksi, tuhmat kilteiksi, pahikset hyviksiksi, syntiset pyhiksi ja kuolleet eläviksi. Tuollaiselle ihan tavalliselle ihmiselle Jeesus sanoi: ’Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.’ Emme me ole liian syntisiä, liian pieniä, liian nuoria, liian villejä, liian yksinkertaisia, liian vanhoja tai liian tuhmia hänelle. Hän itse sanoo: ’juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.’Muistetaan myös tätä Jeesuksen yllättävää hyvyyttä ja rakkautta tämän kesäloman aikana. Antakoon hän meille paljon iloa ja hyvää mieltä, ja jaetaan mekin sitä eteenpäin toinen toisillemme.

ps. Nyt siirryn siihen kertomuksen loppuosaan eli juhlimiseen. Tällaisen viikon jälkeen on hyvä bilettää. Lähden työntekijöiden kanssa gg'lle juhlimaan. Meillä on kreikkalainen illallinen.. Jipii!

tiistai 27. toukokuuta 2008

Sanat ja teot

Tässä on taas tälläinen juttu, jonka kirjoitan muutamassa osassa. Juttu koskee sitä kuka Jeesus oli/on kun kysymystä tarkastellaan hänen sanojensa ja tekojensa pohjata, ja lähinnä Matteuksen evankeliumin valossa.
Olin eilen väitöstilaisuudessa, jossa Vesa Ollilaisen väitteli itsensä tohtoriksi. Tutkimuksen nimi on Jesus and the Parable of the Prodigal son. Tutkimus käsittelee siis Jeesuksen tuhlaajapoika-vertausta. Tietoa Ollilaisen työstä löytyy tästä. Vastaväittelijänä oli yksi johtavimmista Jeesus-tutkijoista, Tuckett Oxfordista. Ollilainen sai hyvät arviot väitöskirjastaan. Onnea hänelle! Hyviä Jeesus-tutkijoita tarvitaan aina.
Olen viime aikoina lueskellut vähän tarkemmin Matteuksen evankeliumia, ja luin jopa erään kommentaarin johdannon tähän evankeliumiin. Tuon kommentaarin (Davies) johdanto-selvityksen myötä innostuin tästä evankeliumista vielä enemmin. Tähän evankeliumiin on todella ahdattu äärimmäisen jännittävä sanoma, joka ei voi olla haastamatta kuulijaansa. Tämä evankeliumi voidaan jakaa kolmeen osaan: Matt. 1 – 10 (Jeesuksen esittämä tarjous kansalle), Matt. 11:1 – 19 (kansa ratkaisun paikalla) ja Matt. 11 – 27 (kansan antama väärä eli kieltävä vastaus).

Ekassa osassa eli luvuissa 1 – 10 esitellään Jeesus ja hänen sanomansa ja tekonsa. Jeesuksen keskeinen opetus etiikasta on koottu vuorisaarnaan, joka löytyy luvuista Matt. 5 - 7. Jeesuksen tekoja on koottu 10kappaletta lukuihin 8 – 9. Jeesuksen sanoissa ja teoissa on niitä yhdistävä pointti, jota ei voi ohittaa mitenkään kevyesti. Tämä pointti liittyy siihen, kuka Jeesus sanoo epäsuorasti olevansa, ja minkä roolin Jeesus ottaa itselleen sanoin ja teoin. Kenen saappaisiin hän astuu? Minkä takia hän herättää hämmästystä, vihaa, iloa ja rakkautta? Jeesuksen opetuksessa (5 – 7) ja teoissa (8 – 9) annetaan vastaus.
Jeesuksen opetus (5 – 7): Jeesuksella ei ole mitään kummempaa kirjanoppineen koulutusta. Hän on arvovaltaisten vastustajiensa mukaan ”rahvas” Joh. 7:49, ja ’oppimaton mies, Joh. 7:15. Mitä ilmeisimmin hän ponnisti maailman maineeseen puusepän hommien parista, Mark. 6:2. Vaatimattomasta muodollisesta pätevyydestään huolimatta Jeesus sanoo, että hän on itse asiassa suurempi opettaja kuin muinainen kuningas Salomo, Matt. 12:42, jota pidetään Raamatun historian suurimpana viisauden esikuvana. Jeesus ’opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat’, Matt. 7:29. Lainopettajat opettivat viittaamalla ja tukeutumalla eri arvovaltaisiin oppi-isiin ja heidän näkemyksiinsä. Jeesus ei viitannut kehenkään. Hän sanoi: ’teille on opetettu.., mutta MINÄ sanon teille..’ Matt. 5:27 – 28; 31 – 32, 33 – 44. Jeesus puhuu kovemmalla auktoriteetilla kuin Mooses. Hänen sanansa ovat kuin Jumalan sanat. Vaikuttavan puheensa siis vuorisaarnan lopussa Jeesus täräyttää, että ihmisen pelastus riippuu siitä, miten hän suhtautuu hänen sanoihinsa, Matt. 7:24 – 27.
Summa summarus: Jeesus oli aivan verrattoman radikaali omissa puheissaan. Kukaan muu ei varmasti ole asettanut omille sanoilleen niin paljon arvoa, kuin mitä Jeesus asetti omille sanoilleen. Hänen lähellään ei ole puolueetonta maata.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Nuorisopapin arkea ja muutama visio

Olen ollut syyskuusta asti Mikaelin nuorisopappina. Pidän työstäni valtavan paljon. Ehkä suurin kiitos minkä tästä hommasta voi saada, ainakin mun mielestä, on se kun näkee hyvän muutoksen tavallisen murkun elämässä. Uskon, että nuorisotyötä pitää tehdä entistä enemmin 'kenttätyönä', niin että mennään sinne missä nuoret ovat eli kouluihin, puistoihin jne.. Yhteistyötä erilaisten seurojen kanssa. Toiveeni ja rukoukseni onkin, että ns. Papit baanalla -idea jalkautettaisiin nuorten keskelle. 'Uni kulkee edellä kyntäjän ja uurtavi uraa uutta': Eino Leino. Toivottavasti tänä kesänä tuo ura voisi tosiaan johtaa jonnekin teille tuntemattomille, niin että saavutettaisiin entistä enemmän nuoria evankeliumilla.

Kevät on mennyt ehkä jopa yllättävän kivasti nuorisotyössä. Kaikki olisi nimittäin voinut mennä paljon huonommin. Olen siis kohtalaisen tyytyväinen, mutta ennen kaikkea olen toiveikas tulevan suhteen. You've seen nothing yet. Meillä oli keväällä pari isohkoa tapahtumaa eli Mikaelin nuorten illallinen ja Taivaan Tuunari (tunarit) tapahtuma. Molemmat onnistuivat suhteellisen hyvin, ja erityisen iloinen olen siitä, että nuoret maalikot olivat korvaamattomalla tavalla toteuttamassa näitä molempia tapahtumia. On tosi tärkeetä, että nuoria saadaan joihinkin vastuullisiin ja heille sopiviin hommiin. Lisäksi Mikaelissa on suhteessa erittäin hyviä työntekijöitä: Ipu & Arno & co. Resursseja on. Ei muuta kuin kiitos Herralle, ja pidetään lippu korkealla!

ps. tänään on Turun sanomissa juttu Henrikin srk:n järjestämästä virsikaraokesta, joka pidettiin jossain Ilpoisissa olevassa baarissa! Näet jutun painamalla tästä. Paikka oli kuulemaa tupaten täynnä, ja vain puolet halukkaista pääsi laulamaan, koska aika loppui kesken.. Hienoa 'isä-pedro'! Hengessä mukana!

lauantai 24. toukokuuta 2008

1. Pietarin kirje: osa V. Pitääkö keisaria kunnioittaa?

Tämän aiheen käsittelyn alkuun on laitettava linkki ulkoministerimme Stubbin blogiin, joka löytyy tästä. Siinä hän kertoo aika avoimesti, millaista on ulkoministerin arki.

Alkuseurakuntaa syytettiin esivallan vastustamisesta: Ap. t. 17:7. 'Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Se, että kristityt kutsuivat Jeesusta Herraksi ja Kristukseksi ärsytti roomalaisia.

Juutalaisuudessa keisarin kunnioittaminen oli joillekin ääriryhmille erittäin vaikea pala, koska ajateltiin, että Israelilla ei ole muuta Herraa kuin Jumala. Selootit esimerkiksi eivät hyväksyneet keisarin ylivaltaa: Ant. 18:23, vrt. m. Abot. 4:1. Toisaalta juutalaiset maksoivat Roomalle veroja ja temppelissä uhrattiin keisarin puolesta (Bell. 2:197, Josefus – Contra Apion 2:77, Filon – Leg. 157:355 - 356) samoin Rooman menestyksen puolesta rukoiltiin. Jakeen Jer. 29:7 esikuvan mukaisesti juutalaiset tunnustivat poliittiset tosiasiat ja palvelivat kutakuinkin lojaalisti Roomaa, mutta mielellään niin, että heidän ei pitäisi tehdä kompromisseja oman uskonsa ja kansallisen identiteettinsä kanssa.

Tästä huolimatta jotkut juutalaiset ääriryhmät kielsivät maksamasta Roomalle veroa tai kunnioittamasta keisaria. He olivat ”tikarimiehiä”, selootteja tai epämääräisiä rosvo- ja sissiryhmiä, tai sitten jotain maltillisempia uskonnollisia porukoita. Näissä ryhmissä toivottiin myös, että koko maailman Herra ja valtias (Messias) nousisi juutalaisten keskuudesta, Josefuksen Juutalaissodan historia (Bell) 6:312.

Josefus kertoo syyn, joka vaikutti paljon siihen, että juutalaissota käytiin vuosina 66 - 73jKr. Bell. 6:314: 'Kaikkein eniten heitä (tiettyjä juutalaisia) kiihotti sotaan eräs epäselvä oraakkeli, joka niin ikään oli heidän pyhissä kirjoituksissaan. Sen mukaan juuri tuona aikana heidän maastaan lähtisi joku, joka hallitsee koko maanpiiriä. Tämän he luulivat tarkoittavan jotakuta omaa kansalaistaan.' Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo 'epäselvä oraakkeli' viittaa jakeisiin kuten Dan. 7:13 - 14, joiden mukaan Ihmisen Poika tulee hallitsemaan koko maailmaa.

Rooman valtaa pidettiin vain väliaikaisena pahana. Tällaiset kapinalliset sissit olivat valmiit kuolemaan roomalaisten kidutuksiin ennen kuin tunnustivat keisarin Herrakseen, Bell. 7:419. Näissä piireissä ajateltiin, että jos juutalainen maksaa veroa Roomalle, niin hän on yhtä huono kuin pakana. Heillä ei ole mitään eroa, Bell.7:254 – 255. Tällaisten ajatusten valossa Johanneksen evankeliumiin tallennettu ylipapin vastaus Pilatukselle tuntuu aika hurjalta, Joh. 19:15; 'Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari!'

Kristittyjä on käsketty alistumaan esivallan alaisuuteen, koska se pitää yllä järjestystä. Juutalaiset ja kristityt ovat ajatelleet, että esivalta on parhaillaan Jumalan palvelija. Tämä on esivallan tarkoitus: Room. 13:1 – 10, 2. Piet. 2:13 – 14. Josefus kertoo, että essealaiset (he olivat superhurskas juutalainen lahko Jeesuksen ajoilta) ajattelivat vähän samalla tavalla kuin Paavali, jonka mukaan ei ’ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin’, Room. 13. Josefus kertoo, että essealaisten mukaan, Bell.2:140, ’kukaan ei nouse johtoasemaan muuten kuin Jumalan tahdosta.’ Jeremian kirjassa maanpakolaisia kehotetaan toimimaan sen kaupungin parhaaksi, missä he milloinkin ovat, Jer. 29:7.

torstai 22. toukokuuta 2008

1. Pietarin kirje: osa IV Imitatio Dei - Jumalan kuva

Eilen illalla oli siis se Kristus-kulkue. Paikalla oli paljon porukkaa.. ehkä noin 500. Kaupunki oli vain muuten aika hiljainen. Kaikki meni hyvin. Marssijoita oli katolilaisesta ja ortodoksista kirkosta, vapaista suunnista ja myös meitä ev.lut. kirkosta tulevia.

Imitatio Dei – Imitatio Christi
’Olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Tällainen aika hämmentävä ja kohtuuttoman kovalta tuntuva ajatus löytyy useasti Raamatusta: 3. Moos. 11:44, Jaak. 1:4 jne. Myös Pietari vetoaa tähän ajatukseen kehottaen kristittyjä seuraamaan Jumalaa: 1. Piet. 1:16. Jumala on pyhä, ja hän ei siedä epäpyhyyttä ympärillään. Hänen pyhyytensä tarttuu. Niinpä kun hän toimii langenneen ihmiskunnan keskellä, niin hänen palvelijansa ovat pyhiä: Jes. 11:9, 48:2, 4. Moos. 15:40, Jes. 6:5 – 9. Tällainen ajatus siitä, että Jumalan palvelijat ja hänen lapsensa loistavat Jumalan piirteitä ja valoa – pyhyyttä – tähän maailmaan, tulee aika selvästi esille Jeesuksen puheessa viimeisestä tuomiosta: Matt. 25:31 – 46. ’Nämä taivaan Isän siunaamat’ tekevät Jumalan tekoja tämän langenneen maailman keskellä. He vaatettavat alastomat, ruokkivat nälkäiset, juottavat janoiset, lohduttavat toivottomia, vierailevat vankien luona jne, vrt. Ps. 146. He ovat armahtavaisia ja anteeksiantavia, niin kuin Jumala. Tai siis Jumala on kristittyjen eettinen mittapuu. Anna anteeksi 77kertaa, kulje toinen virsta, lainaa ilman toivoa siitä, että saisit joskus takaisin, kutsu juhliin ihmisiä, jotka eivät voi palkita sinua, rakasta vihollisiasi, itke itkevien ja iloitse iloitsevien kanssa. Pietari viittaa tällaisiin ajatuksiin jakeissa 1. Piet. 3:8 – 9, 13 – 17. Ihmisen peruskutsumus olla 'Jumalan kuva', 1. Moos. 1:27, liittyy näihin imitaatio-juttuihin.

Paavali sanoo, että seurakunta on Kristuksen ruumis, ja että ’en enää elä minä, vaan Kristus minussa.’ Tällainen laki on ihmiselle mahdoton, mutta Kristus voi sen toteuttaa ja Raamatun mukaan hän asuu omiensa sydämessä Pyhän Hengen kautta.

Pyhä Jumala on Jeesuksessa kutsunut meidät yhteyteensä ja palvelijoikseen tässä maailmassa, Room. 8:30, 9:11, 24 – 26. Tämä ajatus on Pietarille tosi tärkeä: 1. Piet. 2:9, 21, 3:6, 9, 5:10, koska hän painottaa niin paljon Kristuksen seuraamisen merkitystä. Imitatio Dei on latinaa ja se tarkoittaa Jumalan imitoimista eli matkimista, seuraamista. Pietari puhuu siitä, että tämän kutsun myötä kristityt noudattavat uutta elämäntapaa. Kun Pietari puhuu tästä niin hän käyttää juuri sanaa elämäntapa: 1. Piet. 1:15, 18, 2:12, 3:1, 2, 16; 2. Piet. 2:7, 3:11. Jumalan kanssa on vaikea elää, jos kutsuttu elää tämän maailman elämäntavan mukaan, 1. Joh. 1:6 – 7. Tällaiset ajatukset Jumalan jäljittelystä pohjautuvat erityisesti jakeisiin 3. Moos. 19:2 ja 11:44 – 45 ja 20:7.

Pietarin 1. kirjeessä pyhyys on kristityn tavoitteena, 1:13 – 2:10. (Moraali ja Kristuksen seuraaminen: 1 Kor. 4:16, 11:1, Ef. 5:1, 1. Tess. 1:6, 2:14.) Seuraaminen edellyttää lujaa luottamusta edellä kulkijaan. Jakeissa 1. Piet. 2:12 - 3:7 Pietari käy läpi, mitä tämä uusi elämäntapa tarkoittaa normaalissa elämässä, jossa elämme suhteessa 1) esivaltaan, 2) johtajiamme, ja 3) perheen jäseniimme. Tällaisia listoja ja neuvoja löytyy myös Paavalilta: Ef. 5 – 6, Kol. 3.

Pietarin kirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vainojen keskellä. Tämän takia hän kirjoittaa, että kristittyjen tulee elää rauhassa tässä maailmassa, joka kohtelee heitä vihamielisesti. Pietari antaa seurakuntalaisille ohjeita, siitä miten heidän tulee elää ’moitteettomasti pakanoiden keskellä’, 2:12.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Kristus-kulkue huomenna Turussa - katso TS:n juttu aiheesta

Turun sanomat julkaisi tänään jutun Kristus-kulkueesta, joka starttaa huomenna klo 18 Mikaelin kirkolta. Kulkueen reitti poikkeaa monien kristillisten kirkkojen kautta Tuomiokirkolle, jossa pidetään Tuli on irti -rukoustilaisuus. Tervetuloa kaikki sankoin joukoin mukaan! Itse olen ainakin innoissani paikalla. Mielestäni TS:n artikkeli on tosi hyvä, ja se on tälle asialle hyvää mainosta. Kiitos!

1. Pietarin kirje: osa III - kuin lammas susien keskellä, vai kuin susi susien joukossa?

Kristityn identiteetti
Pietarille on tosi tärkeää kertoa, millä pohjalla kristitty seisoo. Mikä on hänen identiteetin pohja? Kuka kristitty on? Vain tältä identiteetin pohjalta voidaan ymmärtää sitä vaativalta tuntuvaa eettistä ohjeistusta, joka löytyy UT:sta. Vihan lapsen ei voi odottaa ’kääntävän toista poskea’ ja ’rakastavan, niitä, jotka häntä vainoavat.’ Ei susi voi käyttäytyä kuin lammas. Nämä eettiset velvoitteet alkavat Pietarin kirjassa aina sanoilla ’tämän takia..’ 1. Piet. 1:13 ja 2:1. ’Vyöttäytykää siis.. ja jättäkää siis.’ Pietari antaa kristityille kutsun pyhyyteen. Tämä kutsu tulee kahdessa osassa: 1:13 – 25 ja 2:1 – 10. Jakeissa 1:13 – 25 meitä kehotetaan elämään taivaan Isän pyhyyden yhteydessä, jakeissa 2:1 – 10, taas Kristuksen yhteydessä. Tämän yhteyden pitäisi vaikuttaa meidän käytännön tekoihin.
Pietari liittää seurakuntaan erilaisia yhteisöllisiä nimikkeitä, joilla VT:ssä kutsutaan Israelia. Seuraunta on temppeli-yhteisö, 1. Piet. 2, samoin kuin jakeen 2. Moos. 19:6 mukaisesti seurakunta on Jumalan pappisvaltakunta. Pietarin aikana Israelissa asui noin miljoona juutalaista, ja diasporassa noin 2 – 4 miljoonaa juutalaista, Ant. 12:149. Pietarin ja monien muiden UT:n kirjoittajien mukaan kristityt olivat ’muukalaisia maan päällä’: 1. Piet. 2:11, Hepr. 11:13, Ef. 2:19, Fil. 3:20. Heidän kääntyminen oli ja on ennustettu: Room. 8:29 – 30 ja Ef. 1:11.
Me saamme perinnön, joka on valmis, ja joka odottaa meitä taivaissa, 1:3 - 12. Perintö ja toivo paljastuvat ihan kohta. Odotamme sen ilmestymistä täällä monien surujen keskellä, muukalaisina, mutta sanomattoman ilon ja riemun vallassa uskossa. Tästä meille koittavasta armosta ja pelastuksesta ovat profeetat ennustaneet, 1. Piet. 1:10. Enkelitkin haluavat edes vilkaista tätä meille koittanutta evankeliumia, 1. Piet. 1:12. Tämä lisäksi ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä’, Room. 8:18 – 19.
Meidät on lunastettu kalliisti Kristuksen, Jumalan karitsan verellä tämän pahan maailman vallasta, 1. Piet. 1:19. Pietari viittaa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin, jolloin karitsan veri suojeli heprealaisia. Nyt Kristuksen veri suojelee Jeesuksen omia, 1. Piet. 2:22 – 24, Jes. 53 ja 1. Kor. 10:1 – 5. Muun muassa tällä tavalla Jeesuksen kuolemaa tulkitsi Paavali, 1. Kor. 5:7.


Pietari puhuu siitä, että meidät on lunastettu 'turhanpäiväisetä elämästä’, 1:18, rikkaaseen elämään. Tällainen jyrkkä retoriikkaa vaikuttaa varmasti aika kovalta nykylukijan mielessä. Apostolit eivät arvostaneet pakanallista elämää. Heidän mielestään se oli täyttä turhuutta, se kulkee pitkin ’riettauden virtaa’, 1. Piet. 4:4; 1. Kor. 3:20, Ef. 4:17 - 19, Room. 1:21, 3. Moos. 17:7. Opetuksessaan Jeesus käytti pakanoita usein huonoina esimerkkeinä, joita ei pidä seurata. Rukoillessaan ’he hokevat tyhjää’, Matt. 6:7. He tervehtivät vain ystäviään, Matt. 5:47. He tavoittelevat kovasti maallisia asioita kuten vaatteita, ruokaa ja juomaa, eivätkä Jumalan valtakuntaa, Matt. 6:31 – 32, Luuk. 12:30. Opetuslasten ei tule johtaa pakanoiden esimerkin mukaisesti, vaan Jeesusta, Ihmisen Poikaa, seuraten – eli palvellen: Mark. 10:42, Luuk. 22:25 – 26. Samalla tavalla Jeesus käytti huonoina esimerkkeinä myös lainopettajia ja fariseuksia, joita hän syytti tekopyhyydestä, Matt. 6:16; 23:3 – 9.

Pietari antaa ymmärtää, että me ollaan matkalla, muukalaisina maan päällä, 1:18 – 19, vihamielisen maailman keskellä, joka ei ymmärrä meitä. Pelastus on siis vielä edessä, ja se koittaa täydellisesti silloin kun Kristus ilmestyy: 1:5, 2:2. Meidän pitää olla aina valmiita vastaamaan ’sävyisästi ja kunnioittavasti’, mihin meidän toivomme perustuu. 1. Piet. 3:16, vrt. m. Abot 2:14. Näitä kyselijöitä ei pidä pelätä, koska he eivät voi romuttaa meidän toivoamme.

ps. Olen lukenut tämän kevään aikana kolme Amos Ozin kirjaa. Oz on tämän hetken luetuimpia israelilaisia kirjailijoita. Varsinkin ihastuin Ozin vuonna 2002 julkaistuun romaaniin, jonka nimi on Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Ozin romaaneissa puhutaan aika paljon nyky-israelilaisten fiiliksistä. Mieheni Mikael -romaanissa eräs kirjan henkilöistä selittää, että juutalaiset eivät oikein sopeudu muiden kansojen malliin, eli heidän slangillaan ilmaistuna he eivät sopeudu elämään kuin susi susien joukossa, eli kuin kansakunta kansakuntien joukossa:) Toisaalta ongelmana on se, että he eivät enää uskalla, tai heillä ei ole varaa elää niin kuin 'lammas susien keskellä'. Tuo lampaan elämäntyyli on sellaista, että käännetään aina vain toinen poski ja rakastetaan vihollisia jne. Maanpakolaisuuden kivuliaat vainon vuodet eivät houkuta, mutta toisaalta, mikä on se hinta, jonka voi joutua maksamaan olemassaolonsa oikeudesta.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

1. Pietarin kirje: osa II

Kuka, kenelle, miksi, milloin, missä?
Kuka oli Pietari?
Simon Pietari oli galilealainen kalastaja, joka oli yksi niistä 12:sta. Hän oli opetuslapsijoukon puhemies, ja hän toimi keulahahmona myös alkuseurakunnassa, Ap. t. 1:15; 2:14 -15; 4:8 – 9; Gal. 2:9. Pietari kuului sisäpiirin sisäpiiriin, eli 12:sta opetuslapsen sisällä olevaan kolmen hengen ydinporukkaan, johon kuului hänen lisäksi Sebedeuksen veljekset Jaakob ja Johannes. Tämä ydinporukka sai lähimmin seurata Jeesuksen elämää, Mark. 5:37; 9:2; 14:33. Pietari ja muut Jeesuksen lähimmät opetuslapset (12) saivat kuulua porukkaan, jolle ’uskottiin Jumalan valtakunnan salaisuus’, Mark. 4:11. He olivat läsnä kun Jeesus puhui uudesta liitosta pääsiäisaterialla juuri ennen kuolemaansa, Luuk. 22. Pietari oli ollut Jeesuksen uskollisin opetuslapsi, tosin Jeesuksen viimeisen aterian jälkeen Pietari kielsi hänet kolmesti.
Jeesus antoi Pietarille hänen tehtäväänsä kuuluvia ennustuksia: 1) Pietari (tai hänen tuntemansa salaisuus) tulisi olemaan se kallio, jolle Jeesus rakentaa kirkkonsa, Matt 16:17 – 19. Jeesus lupasi tehdä Pietarista 2) ihmisten kalastajan, Mark. 1:17, 3:14. Ylösnoussut Jeesus valtuutti Pietarin paimeneksi, hoitamaan hänen lampaitaan siis seurakuntaa, Joh. 21:15 – 17. Kuolleista noustuaan Jeesus ilmestyi Pietarille: Luuk 24:34, 1. Kor. 15:5.
Pietaria kutsutaan usein Keefaaksi, joka oli aramealainen nimi. Jeesus itse oli antanut sen Pietarille, Matt 16:16 - 17. Paavali kirjoittaa, että Keefasta pidettiin Jerusalemin tukipylväänä, Gal 2. Pietari kutsumuksena oli erityisesti toimia ’ympärileikattujen apostolina’, Gal. 2. Jeesus ja Paavali olivat miehiä, joilla oli suunnitelma. Pietarin oli lähetetty juutalaisten apostoliksi, Gal 2.
Alkuseurakunnan suuret johtajat ottivat välillä kovasti yhteen. Paavali syyti Pietaria tekopyhäksi sen johdosta, että Pietari oli eristäytynyt Antiokian seurakunnassa ateriayhteydestä pakana-taustaisten kristittyjen kanssa, Gal. 2:13 – 14. Myöhemmät kristilliset tekstit kertovat, että Pietari vaikutti myöhemmin paljon Roomassa, jossa hän m. m. julisti evankeliumia kaupungin synagogissa. Perimätieto myös kertoo, että hänet teloitettiin pää alaspäin ristiinnaulitsemalla Roomassa vuonna 64. Paavali kirjoittaa, että Korintissa Pietarilla oli paljon tukijoita, ja hänen ympärilleen oli muodostunut jonkinlainen kuppikunta, 1. Kor. 1:12. Uusi testamentti ei kerro Pietarin reissuista mitään luvun Ap. t. 15 jälkeen eli vuoden 49 jälkeen. Pietari ei myöskään ollut Jerusalemissa kun Paavali pidätettiin siellä vuonna 56, Ap. t. 21. Paavali kertoo, että Keefas oli paljon matkoilla, ja että hän otti vaimonsa mukaan näille lähetysmatkoille, 1 Kor. 9:5.
Kenelle ja missä ja koska?
Kirje on kirjoitettu Roomassa, 1. Piet. 5:13, jonka peitenimenä on Babylonia, kuten myös Ilmestyskirjassa 14:8. Kirje on kirjoitettu pakanuudesta kääntyneille kristityille: 1. Piet. 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. Vrt. Gal 2:6 – 11. Vaikka Pietari oli ensisijaisesti juutalaisten apostoli, niin hän julisti myös pakanoille. Samalla lailla Paavali oli ensisijaisesti pakanoiden apostoli, mutta Apostolien teoissa kerrotaan, että kun hän tuli johonkin kaupunkiin, niin hän meni aina ensimmäiseksi synagogaan. Eräät tutkijat kuvaavat tätä kirjettä ’apokalyptiseksi kirjeeksi Israelille’. Kyseiset tutkijat vertaavat tätä kirjettä seuraavanlaisiin ’apokalyptisiin kirjeisiin’ tai teksteihin: Jer. 29:4 – 23, 2. Bar. 78 – 87, 2. Makk. 1:1 – 10. Ap. t. 15:23 – 29.
Kyseinen kirje sisältää Ut:n kirjeistä toiseksi eniten viittauksia Vt:n teksteihin. Eniten viittauksia Vt:n teksteihin löytyy Ilmestyskirjasta. Kirjeen kerronnan pohjalta, samoin kuin historian tapahtumien pohjalta, on syytä ajatella, että 1. Piet. on kirjoitettu vuosien 62 – 64 välisenä aikana. Kirkkoisä Klement viittaa tähän kirjeeseen vuonna 96 eli joka tapauksessa se on kirjoitettu jonkin aikaa ennen tuota vuotta.
Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka olivat taustaltaan entisiä pakanoita: 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. He eivät siis enää ole pakanoita, vaan he ovat nykyisiä pyhiä: Ap. t. 17:30, Gal. 4:8 – 9, Ef. 4:18, 1. Tess. 2:3, 4:5. He elävät pyhinä pakanoiden keskellä. Julistavat heille ’Jumalan suuria tekoja’, ’elävät moitteettomasti’ ja ’pyrkivät kiihkeästi tekemään hyvää’. He rakastavat vihamiehiään, kääntävät toisen posken jne. 1. Piet. 3:11, 13, 16. Kaiken toiminnan tarkoitus on, että ’Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.’ 4:11.

torstai 15. toukokuuta 2008

American Idol

American Idol - vähän eri meininki kun Suomessa.

1. Pietarin kirje: johdanto

Käyn aina toisinaan Helsingin Raamattukoululla pitämässä luentoja jostain Raamatun kirjasta. Kuulun nykyisin myös kyseisen firman hallitukseen:) Tällä hetkellä työn alla on luento Hesekielistä, joka on yksi kiinostavimmista profeetoista! Näitä samoja profeettojen elämästä ja julkaisuista nousevia opetuksia kuullaan sitten myös milloin missäkin Mikaelin tilaisuudessa, jossa satun olemaan. Nyt joka tapauksessa laitan 1. Pietarin kirjeestä kirjoittamani jutun blogiini. Laitan sen monissa osissa, niin että kiinostuneet jaksavat lukea..

Youtubissa on video Kristus-päivästä, joka pidetään turkuhallissa lokakuussa 2008! Ja meidän Mikaelin oma pastorimmekin esiintyy siinä! Käykää katsomassa, ja suosittelen, että varmistatte oman paikkanne turkuhallissa jo nyt hyvissä ajoin, koska paikkoja on kuitenkin aika vähän. Tieto näistä jutuista löytyy tästä.
1. Piet. Johdanto
Tässä kirjeessä Pietari yrittää opettaa pakanuudesta Jumalan puoleen kääntyneille ihmisille uuden uskon, pelastuksen ja siihen perustuvan uuden identiteetin perusteita. Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka asuvat pakanallisessa Rooman valtakunnassa. Näiden asioiden vuoksi tämä kirje on meille tämän päivän maallistuneen Euroopan keskellä asuville kristityille aika ajankohtainen. Kirjeessä painotetaan sellaisia kysymyksiä, kuin ’keitä me nyt olemme?’ Mikä on seurakuntalaisen identiteetti? Hän on elävänä kivenä Jumalan temppelissä, hän kuuluu kuninkaalliseen papistoon, hän on ’muukalainen maan päällä’, hän Kristuksen seuraaja, häntä kutsutaan olemaan ’pyhä, niin kuin’ hänen Herransa on pyhä; hän on vaikka mitä. Suuri osa näistä kristityn identiteetin keskeisistä nimikkeistä, ovat sellaisia nimikkeitä, joita VT:ssä liitetään Israeliin, Jumalan kansaan; esimerkiksi 2. Moos. 19:6, Jes. 43:20 – 22. Nyt tätä identiteettiä tarjotaan ei-juutalaisille uskoville, joiden aikaisempi identiteetti oli usein täysi nolla. Tämän identiteetin mullistuksen jälkeen Pietari kehottaa kristittyjä elämään tämän todellisen ja uuden identiteettinsä mukaisesti suhteessa itseensä, Jumalaan, lähimmäiseen, esivaltaan, esimieheen, ja aviopuolisoon.
Nämä raamatulliset identiteetin kuvaukset olivat roomalaisille erittäin vieraita ja outoja. Juutalaisille ne olivat paljon tutumpia. Tästä huolimatta Pietari, samoin kuin Paavali, haluaa, että myös ei-juutalaiset Kristuksen seuraajat ymmärtävät, mihin heidät on nyt liitetty, ja millaisessa isossa suunnitelmassa he nyt elävät. Meidän nykypäivän kristittyjen on aika hyvä tämän kirjeen pohjalta miettiä, mitä nämä raamatulliset nimikkeet oikein tarkoittavat meidän itsemme kohdalla. Mitä se tarkoittaa, että me olemme Jumalan pyhän papiston jäseniä, eläviä kiviä Jumalan rakennuksessa, Jumalan lapsia ja hänen todistajiaan? Oikeastaan koko UT:n todella tiukka eettinen opetus tulee ymmärrettäväksi vain sen pohjalta, että kristitty ymmärtää, kuka hän on Kristuksessa, Kristuksen pohjalla, häneen juurtuneena. Kun me huomaamme, keitä me Kristuksessa olemme, niin pikkuhiljaa, löydämme myös paikkamme tässä maailmassa, Jumalan suunnitelmissa. Eihän Jumalan pyhä papisto voi elää kuin kuka tahansa..

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Musiikkivinkkejä toivoen

Pidän perjantaina erään toisen papin kanssa kevään viimeisen varsinaisen gg-illan (nuortenilta). Illan aiheena on musiikki. Mikä merkitys musiikilla on Raamatussa? Mitä soittimia siellä mainitaan? Kuka oli Raamatun suurin muusikko? Onko kaikki musiikki ok?

Tätä aihetta varten etsimme nyt joitain sellaisia populaari musiikin biisejä, joissa olisi sanoma, joka sopisi tähän iltaan, tai jonka sanoma olisi muuten vain hyvä käydä läpi vähän tarkemmin.

Tähän mennessä mieleeni on tullut seuvaavanlaisia biisejä:Dylanin Knocking on heavens door, Apulannan Missä Jumala on, Lordin Hardrock hallelujah! Sitten tietty se What if God was one of us? Jos tiedät jonkun hyvän biisin, jossa on aiheeseen jotenkin sopiva sanoitus, niin olen erittäin otettu, jos ilmoitat siitä minulle.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Koulutyötä

Tämä vuoden aikana olen pitänyt oppitunteja pansion koulun 7 - 9-luokkalaisille. Oppituntien myötä olen yrittänyt antaa oppilaille jonkinlaisen kokonaiskuvan Jeesuksesta: millaisia asioita hän opetti? millainen irc-gallerian profiili hänellä olisi? mitä koulua hän kävi? mitä hän teki? Tänään pidin oppitunnin 9-luokalle ja aiheena oli erityisesti Jeesus ja etiikka. Jotenkin koen sen nykyään tosi tärkeäksi, että me otetaan se käsky tosissaan: 'opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa', Matt. 28:1 - 20.

Jeesuksen antamalla eettisellä opetuksella ja käskyillä on oikeesti iso merkitys. Älä varasta, älä valehtele, älä puhu kaveristasi pahaa selän takana, älä kiusaa. 'Tee lähimmäisellesi, niin kuin tahdot itsellesi tehtävän.' Meidän pitäisi ottaa nämä perusasiat todesta.

Tuskin kellään on sitä mitään vastaan, että me opetetaan nuorille tällaista etiikkaa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Mazel Tov Israel!

Israel täyttää tällä viikolla 60vuotta. Onneksi olkoon eli mazel tov! Hesarissa oli juttu Israelin nykytilanteesta, ja siinä puhuttiin uhkaavaan sävyyn siitä, että israelilaiset todella elävät tällä hetkellä pelokkaissa tunnelmissa, kun Iranissa huhutaan olevan kehitteillä ydinase.. Tuntuu niin utopistiselta tuo viha.. Olen ollut Israelissa ja ystävystynyt sekä juutalaisten opiskelijoiden että palestiinalaisten kanssa. Mahtavia ihmisiä. En voi käsittää miksi joku haluaa tappaa heidät, miksi heillä ei saisi olla kotia, siinä missä minullakin. Olemassaolon oikeutta turvassa jossain - ja se jossain on nyt Israelissa ja siihen löytyy tuhat hvyää perustelua, miksi juuri siellä.

Essealaiset, Qumranin yhteisö ja Jeesus

Jutta Jokiranta on kirjoittanut uskotoivorakkaus.fi -sivuilla hyvän tekstin Jeesuksen ja Qumranin yhteisön suhteista. Linkki keskusteluun löytyy tästä. Olen ajan mittaan tutustunut aiheeseen ja kirjoitan siitä nyt aika pitkän tekstin.

On aika jännä juttu, että Jeesus väitteli, aterioi ja oli muutenkin paljon tekemisissä fariseusten, lainopettajien ja kirjanoppineiden kanssa. Jeesuksesta ei kuitenkaan kerrota, että hän olisi ollut yhteydessä essealaisiin, jotka olivat hänen aikanaan super-ultraortodoksinen juutalainen lahko, joista ainakin osa ilmeisesti asusti Qumranin yhteisössä, autiomaassa Kuolleen meren rannoilla. Tämän lahkon salaperäiseen maailmaan olemme päässeet kurkistamaan lähinnä Filonin ja Josefuksen, mutta ennen kaikkea Kuolleen meren kirjakääröjen eli Qumranin tekstien pohjalta, joita löytyi Israelista 11:sta eri luolasta yhteensä 800kappaletta vuonna 1948.

Geza Vermes on yksi maailman johtavimmista Qumranin yhteisön tutkijoista. Hän on myös saavuttanut paljon arvostusta Jeesus-tutkimuksen piirissä. Vermesillä on tosi mielenkiintoisia asioita kerrottavana alkuseurakunnan ja Qumranin yhteisön eroista ja yhtäläisyyksistä.
Vermesin painottamat yhtäläisyydet: 1) molemmissa liikkeissä vallitsi eskatologinen (lopunajan) odotus, 2) molemmat ajattelivat edustavansa todellista Israelia, 3) molemmat ajattelivat toteuttavansa kirjoitusten ennustuksia, 4) molemmat liikkeet ajattelivat edustavansa jollain lailla Jumalan temppeliä, ja 5) molemmilla liikkeillä painottui helluntaijuhlan suuri merkitys. (Geza Vermes: The Religion of Jesus the Jew)

Vermes esittää, että suuri periaatteellinen ero, jonka useat muutkin tutkijat ovan huomanneet, on se että Qumranin yhteisön ydin muodostui lähinnä hurskaista papeista, kun taas alkuseurakunnan ydinporukka muodostui raavaista galilealaisista. Vermesin mukaan Jeesus sopii paremmin muinaisten hasidi-juutalaisten piiriin, kuin Qumranin hengenheimolaisiin.

Jeesus-liikkeessä ja qumranin porukassa oli joitain yhtäläisyyksiä, mutta tosi isoja eroja. Jeesus kutsuu niitä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, joilta Qumranin väki nimenomaan halusi tuon kutsun kieltää, Luuk. 14:13 – 14; 1. QSa2:5 – 6. Brad Youngin kirjassa The Parables on aika jänniä näkemyksiä Jeesuksesta ja Qumranista.

Young viittaa Flusseriin, joka on merkittävä israelilainen Jeesus-tutkija, ja väittää, että jakeissa Luuk. 16:1 – 10, 11 – 13 Jeesus ottaisi kielteisesti kantaa Qumranin yhteisön lahkomaisuuteen ja rahan käyttöön. Qumranin jäsenet kutsuivat itseään ’valon lapsiksi’, ja he eivät erottautuneet vain tavallisista syntisistä, vaan myös kaikista muista juutalaisista, jotka elivät yhteisön ulkopuolella, 1QS. 1:1 – 11. Heidän piti ’rakastaa valon poikia’, mutta ’vihata pimeyden lapsia.’ Jeesus puhuu ’väärästä rikkaudesta’, Luuk. 16:9, ja siitä, että ’tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset’, Luuk. 16:8.
Evankeliumin pohjalta voi saada sen kuvan, että ’valon lapset’, joista Jeesus puhui, viittaavat Jeesuksen opetuslapsiin, joita Jeesus kutsui muun muassa ’hengessään köyhiksi’, ’rauhan tekijöiksi’ jne. Paavali kutsuu kristittyjä ’valon lapsiksi’, Ef. 5:8; 1. Tess. 5:5. Mutta Jeesuksen elinympäristössä ’valon lapset’ toivat varmasti kaikkien mieleen sen yhteisön jäsenet, jotka majailivat autiomaassa puolen päivämatkan päästä Jerusalemista. Essealaiset, joita voidaan mahdollisesti – tästä kiistellään – pitää Qumranin jäsenininä ajattelivat, että yhteisön ulkopuolisten raha oli ’epävanhurskasta (väärää) mammonaa’. Essealaisilta oli periaatteessa kielletty kaupan käynti ulkopuolisten kanssa. Jeesus antaa ymmärtää, että ”ulkopuolisten” eli tämän maailman lasten kanssa pitää tehdä kauppaa. Raha on väline, jolla heidät voidaan saada ”ystäviksi”, jotka tulevat meidän kanssa ’iäisiin asuntoihin’, Luuk. 16:9. Jeesus käyttäytyi aivan eri tavalla kuin essealaiset esimerkiksi myös siinä, että hänen kerrotaan olleen hyvä ystävä Sakkeuksen kanssa, joka oli tunnettu epärehellisyydestään rahan kiskurina, Luuk. 19:1 – 10.
Summa summarum: Jeesus kutsui ’köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita’ aterialle Jumalan valtakuntaan. Juuri näiltä essealaiset kielsivät pelastuksen aterian, 1. QSa. 2:5 – 6. Jeesus puhui siitä, että ’valon lapset’ käyttävät ’väärää rahaa’ väärin, kun eivät käy kauppaa ’tämän maailman lasten’ kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, jotka kävisivät heidän kanssaan iäisiin asuntoihin, Luuk. 16:1 – 10, 11 – 12.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Taivaan Tuunarit eilen illalla







Eilen illalla taivaan tuunarit laskeutuivat mikaelin kulmille. Me maalattiin katugraffiteja, uheiltiin puistossa, eisteltiin näytelmiä (, jotka olivat todella hyviä: kiitos mikaelin ja katariinan nuoret!), tuunattiin monenlaista ristiä. Paikalla oli ihan kivasti nuoria, ja mielestäni oli hyvä ilta.


Tässä on muutama kuva katumaalauksista, freskoista, jotka nyt kaunistavat gg:n eli nuorten tilojen oviaukkoa. Eikö olekiin hienoja? Tämä alin maalaus on Kallen ja Kimin tekemä: GHMU - eli God has made us. Niin se on.
Juttelin joidenkin nuorisotyöntekijöiden kanssa siitä, miten tämä työ on muuttunut tosi paljon jopa viimeisen 10vuoden aikana. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kannattaa antaa nuorille jotain tekemistä: kokkausta, maalausta, ohjelmien järjestämistä, näyttelemistä, käsikirjoittamista, mainoksien suunnittelemista, soittoa, kättelyä, jotain diakoniaa jne..
Nuorisokulttuuri on tänään tosi vuorovaikutuksellista: IRC, Facebook, wikipedia, youtube, blogit.. Tällainen yhteinen tekeminen on myös tosi raamatullista. Seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa.
Taivaan tuunareina Kristus on lähettänyt meidät niin kuin Isä lähetti hänet, Joh. 20:21. Meille on annettu voima korkeudesta eli Pyhä Henki. Pieninä ihmisinä me tehdään Jumalan juttuja, Ps. 146:5 - 10. Kaikki tämä on mahdotonta ihmiselle, jos hän on yksin - s.o. omassa voimassaan. Me ollaan kuitenkin Jumalan inspiroimia. Inspiraatio on latinalainen sana, joka tarkoittaa hengessä olemista (in = sisällä, spirit = henki). Ihminen voi olla taivaan tuunari, kun hän on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden, ja silloin kun hän uskoo, niin hän saa Jumalan inspiraation. Hän on Pyhän hengen temppeli. Taivaan tuunarit rukoilevat taivaan Isää: tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.

torstai 8. toukokuuta 2008

Terveisiä Puolan Gdanskista



Tässä on vielä mainos huomisesta Taivaan Tuunarit tilaisuudesta. Toivottavasti mikaelin srk-talo, gg ja mikaelin puisto ovat täynnä innokkaita nuoria!

Me kyhättiin tämäkin tapahtuma niiin nopeasti. Toisaalta kun on kiire, niin hommat jotenkin lutviutuvat, ja kriisi nostaa (arkipäivän) sankareita kuin sade sieniä.

Välillä tulee mieleen, että huonojen työntekijöiden vastapainona on oltava hyviä maalikkoja. Se on tulevaisuutta - maalikkovastuun lisääminen. Tulevaisuuden pappi on kuin valmentaja, joka ohjailee seurakuntaa Jumalan tahtomalla tavalla, mutta maalikkojen kautta toimitaan. Nykyään tässä pappis- ja työntekijäkeskeisessä kirkossamme olisi syytä kertoa Jeesuksen vertaus laupiaasta samarilaiseta siten, että kuolinkamppailuissaan riutuvan uhrin ohi kulki tsiljoona maalikkoa, mutta sitten tuli yksi uuttera palkattu diakoni, joka otti tämänkin taakana vielä kannettavakseen. Maalikoille vastuuta. Näissä meidän nuorten tempauksissa sitä vastuuta on jaettu. Kiitos siitä nuorille.

Tervetuloa!

ps. tosiaan tulin eilen Gdanskista, jossa oltiin työporukan kanssa. Hieno kaupunki Puolassa. Suosittelen, varsinkin kun sinne pääse Turusta tosi halvalla.